5,49 €
Mehr erfahren.
- Herausgeber: anamsaleem
- Kategorie: Gesellschafts- und Liebesromane
- Sprache: Englisch
Jean Webster (pseudonym for Alice Jane Chandler Webster, July 24, 1876 – June 11, 1916) was an American writer and author of many books including Daddy-Long-Legs and Dear Enemy. Her best-known books feature lively and likeable young female protagonists who come of age intellectually, morally, and socially, but with enough humor, snappy dialogue, and gently biting social commentary to make her books palatable and enjoyable to contemporary readers. Alice Jane Chandler Webster was born in Fredonia, New York. She was the eldest child of Annie Moffet Webster and Charles Luther Webster. She lived her early childhood in a strongly matriarchal and activist setting, with her great-grandmother, grandmother and mother all living under the same roof. Her great-grandmother worked on temperance issues and her grandmother on racial equality and women's suffrage.
Das E-Book können Sie in Legimi-Apps oder einer beliebigen App lesen, die das folgende Format unterstützen:
Veröffentlichungsjahr: 2018
Ähnliche
Paras vihollinen
Jean Webster
Translated by Tyyni Haapanen-Tallgren
.
STONE GATE, WORCESTER, MASSACHUSETTS.
Joulukuun 27 p.
Rakas Judy!
Kirjeesi on tässä. Olen lukenut sen kahdesti, ja ihmetellyt. Onko minun ymmärrettävä, että Jervis on antanut sinulle sellaisen joululahjan, että saat muuttaa John Grier Homen mallilaitokseksi, ja että olet valinnut minut rahojen käyttäjäksi? Minut, — minä Sallie McBride, orpokodin johtajattarena! Ihmisraukat, oletteko menettäneet järkenne, vai oletteko antautuneet opiumin käyttöön ja onko tämä kahden kuumeisen mielikuvituksen mellastusta? Minä olen pilkulleen yhtä kykenevä pitämään huolta sadasta lapsesta kuin rupeamaan eläinnäyttelyn johtajaksi.
Ja syötiksi tarjoat mielenkiintoisen skotlantilaisen tohtorin? Rakas Judy — niin myös rakas Jervis, — minä näen lävitsenne! Minä tiedän tarkalleen, minkälaatuinen perheneuvottelu on pidetty Pendletonin kotilieden ääressä.
"Eikö olekin vahinko, ettei Salliesta ole tullut mitään sen enempää sitten kun hän pääsi korkeakoulusta? Hänen pitäisi tehdä jotakin hyödyllistä sensijaan että hän nyt tuhlaa aikaansa Worcesterin tyhjänpäiväiseen seuraelämään. Sitäpaitsi [sanoo Jervis] hän alkaa kiintyä tuohon viheliäiseen nuoreen Hallockiin, joka on liian hauskannäköinen ja vastustamaton ja epävakainen — minä en ole koskaan pitänyt poliitikoista. Meidän täytyy kääntää hänen mielensä johonkin kohottavaan ja vaateliaaseen työhön, kunnes vaara on ohi. Haa, minä tiedän! Me panemme hänet hoitamaan John Grier Homea."
Oi, minä voin kuulla hänen puheensa yhtä hyvin kuin jos itse olisin ollut läsnä. Kun viimein vierailin ihastuttavassa talossanne, oli Jervisillä ja minulla hyvin juhlallinen keskustelu, joka koski (1) avioliittoa, (2) poliitikkojen matalia ihanteita, (3) kevyttä, hyödytöntä elämää, jota seurapiirien naiset viettävät. Ole kiltti ja kerro hyveelliselle miehellesi, että otin hänen sanansa syvästi sydämelleni ja että palattuani Worcesteriin olen viettänyt yhden iltapäivän viikossa lukemalla runoutta Naisten Juoppoparantolan asukkaille. Elämäni ei ole niin tarkoituksetonta kuin miltä näyttää.
Salli minun myöskin vakuuttaa sinulle, että mainittu poliitikko ei ole vaarallisen läheinen, ja että hän joka tapauksessa on hyvin miellyttävä poliitikko, vaikka hänen mielipiteensä tullitaksasta ja verotuksesta ja ammattiyhdistyksistä eivät olekaan tarkalleen samanlaiset kuin Jervisin. Halusi omistaa minun elämäni yhteiselle hyvälle on perin herttainen, mutta sinun pitäisi katsoa asiaa orpokodin näkökannalta. Eikö sinulla ole mitään sääliä noita turvattomia pikku orpolapsia kohtaan?
Minulla on, jollei sinulla, ja minä kunnioittaen kieltäydyn asemasta, jonka tarjoat.
Suostun kuitenkin ihastuneena kutsuusi ja tulen luoksesi New-Yorkiin, vaikka minun täytyykin tunnustaa, ettei suunnittelemasi huvitusluettelo minua erityisesti kiihdytä. Ole hyvä ja pane New-Yorkin Orpokodin ja Löytölastenkodin sijaan pari teatterikäyntiä ja oopperaa ja päivälliskutsut tai muuta sellaista. Minulla on kaksi uutta iltapukua ja sini- ja kullankirjava vaippa, jossa on valkoinen turkiskaulus.
Riennän pakkaamaan ne, niin että sähkötä nopeasti, jollet tahdo nähdä minua itseni vuoksi vaan ainoastaan Mrs Lippettin seuraajana.
Sinun kuten aina
kauttaaltaan kevytmielinen
ja aikoen pysyä sellaisena
SALLIE MCBRIDE.
P.S. Kutsusi sattuu erittäin sopivaan aikaan. Viehättävä nuori poliitikko nimeltä Gordon Hallock on New-Yorkissa ensi viikolla. Olen varma että pidät hänestä kun tunnet hänet tarkemmin.
P.S.2. Sallie iltapäiväkävelyllä sellaisena kuin Judy tahtoisi nähdä hänet:
Niin kultaisia pikku poikia.
Niin herttaisia pikku tyttöjä.
Kysyn vieläkin, oletteko molemmat tulleet hulluiksi?
JOHN GRIER HOME,
Helmikuun 15 p.
Rakas Judy!
Saavuimme lumimyrskyssä eilen illalla kello 11, Singapore ja Jane ja minä. Ei näytä tavalliselta että orpokotien johtajattaret tuovat mukanaan yksityisiä palvelijattaria ja kiinalaisia jahtikoiria. Yövahti ja emännöitsijä, jotka olivat odottaneet tuloani, hämmentyivät hirveästi. He eivät koskaan olleet nähneet Singin näköistä, ja luulivat että aioin tuoda suden lammashuoneeseen. Rauhoitin heitä sen koiruuden suhteen, ja tutkittuaan sen mustaa kieltä yövahti yritti sanoa sukkeluuden. Hän tahtoi, tietää syötinkö sitä mustikkapiirailla.
Oli vaikeata löytää mukava asunto perheelleni. Uliseva Sing parka laahattiin vieraaseen puuvajaan ja sai vuoteekseen karkean palttinakappaleen. Janen ei käynyt paljonkaan paremmin. Koko rakennuksessa ei ollut ylimääräistä vuodetta, lukuunottamatta viiden jalan pituista lapsen sänkyä sairaalassa. Jane, kuten tiedät, lähentelee kuutta jalkaa. Sulloimme hänet sänkyyn, ja hän vietti yönsä taitettuna kuin iso saranaveitsi. Hän ontuu tänään, on vartaloltaan kuin väsähtänyt S-kirjain, valittaa julkisesti tätä huikentelevaisen emäntänsä viime harha-askelta ja ikävöi aikaa, jolloin taas tulemme järkiimme ja palaamme isällisen kotilieden ääreen Worcesteriin.
Minä tiedän, että hän pilaa kaikki mahdollisuuteni päästä muun henkilökunnan suosioon. Että hänen piti tulla tänne, on viheliäisin ajatus, mitä koskaan on keksitty, mutta sinä tunnet kotolaiseni. Kumosin heidän vastaväitteensä askel askeleelta, mutta heidän viimeinen ehtonsa oli Jane. Jos otin hänet mukaani katsomaan että söin ravitsevaa ruokaa enkä ollut valveilla koko yötä, sain lähteä — toistaiseksi; mutta jos kieltäydyin ottamasta häntä — oi herranen aika, en ole varma olisinko koskaan enää saanut astua Stone Gaten kynnyksen yli! Täällä siis olemme, ja pelkään ettei kumpikaan meistä ole tervetullut.
Käsirumpu herätti minut kello kuusi tänä aamuna, ja makasin jonkun aikaa kuunnellen sitä meteliä, minkä 25 pientä tyttöä sai aikaan kylpyhuoneessa pääni päällä. Nähtävästi he eivät saa kylpyä — kasvot vain pestään — mutta he läiskivät aivan kuin 25 pentua lammikossa. Minä nousin ja pukeuduin ja tein vähän tutkimuksia. Olit viisas kun et lähettänyt minua katsomaan paikkaa ennenkuin sitouduin.
Kun pienet holhokkini olivat aamiaisella, näytti olevan onnellinen hetki minun esittäytyä, ja menin ruokasaliin. Kauhu kauhun jälkeen — nuo paljaat, likaisenharmaat seinät ja öljykankaalla peitetyt pöydät tinakuppeineen ja puupenkit ja koristuksena vain tuo valaiseva teksti "Jumala antaa!" Sillä johtokunnan jäsenellä, joka lisäsi tuon viimeisen piirteen, mahtoi olla julma huumorin lahja.
Totisesti, Judy, en ole koskaan tietänyt, että maailmassa on tällainen läpeensä ruma paikka; ja kun näin nuo rivit ja rivit kalpeita, penseitä lapsia sinisissä univormuissaan, iski koko tämän homman surkeus mieleeni niin voimakkaasti, että melkein luhistuin. Näyttää aivan saavuttamattomalta päämäärältä että yksi ihminen voisi tuoda päivänpaistetta sadoille pikku kasvoille, kun se mitä he tarvitsevat on äiti kappaletta kohti.
Minä sukelsin tähän asiaan aika kevyesti, osittain koska sinä osasit suostutella liian hyvin, ja enimmäkseen, sen tunnustan vilpittömästi, koska tuo ivallinen Gordon Hallock nauroi niin raikkaasti sitä ajatusta että minä muka kykenisin hoitamaan orpokotia. Te kaikki yhdessä hypnotisoitte minut. Ja tietysti myöskin, kun aloin lukea asiasta ja käydä kaikissa noissa seitsemässätoista laitoksessa, rupesin innostumaan orpolapsiin ja tahdoin panna omat teoriani käytäntöön. Mutta nyt säikähdän huomatessani olevani täällä; yritys on niin suunnaton. Sadan ihmisolennon tuleva terveys ja onni on minun käsissäni, puhumattakaan heidän kolmesta- tai neljästäsadasta lapsestaan ja tuhannesta lapsenlapsestaan. Siinä on geometrinen sarja. Se on kaamea. Kuka olen minä ryhtymään tällaiseen urakkaan? Etsi, oi, etsi toinen johtajatar!
Jane sanoo että päivällinen on valmis. Syötyäni kaksi ateriaa laitoksessasi, ei kolmannen ajatteleminen minua kiihdytä.
MYÖHEMMIN.
Henkilökunnalla oli lampaanlihamuhennosta ja pinaattia ja saago-vanukasta jälkiruoaksi. Mitä lapsilla oli, en siedä ajatella.
Aioin kertoa sinulle ensimäisestä julkisesta puheestani, jonka pidin tänään aamiaisella. Se koski kaikkia niitä ihmeellisiä uudistuksia, joita John Grier Homessa tulee tapahtumaan, kiitos jalomielisen Mr. Jervis Pendletonin, johtokuntamme puheenjohtajan, ja Mrs. Judy Pendletonin, jokaisen pikku pojan ja tytön kiltin "Judy tädin".
Älä huoli mukista vastaan, vaikka annoinkin perhe Pendletonille niin huomattavan sijan. Tein sen poliittisista syistä. Koska koko laitoksen johtokunta oli läsnä, oli mielestäni hyvä tilaisuus tehostaa sitä tosiseikkaa, että kaikki nämä mullistavat uudistukset tulevat suoraan korkeimmalta taholta eikä minun kiihtyvistä aivoistani.
Lapset lakkasivat syömästä ja töllistelivät. Tukkani silmiinpistävä väri ja nenäni vallaton käänne ylöspäin ovat ilmeisesti uusia ominaisuuksia johtajattaressa. Virkatoverini myöskin selvästi osoittivat, että olin heidän mielestään liian nuori ja liian kokematon niin määräävään asemaan. En ole vielä nähnyt Jervisin ihmeellistä skotlantilaista tohtoria, mutta vakuutan sinulle että hänen täytyy olla hyvin ihmeellinen sovittaakseen nämä muut ihmiset, varsinkin lastentarhanopettajan. Miss Snaith ja minä iskimme varhain yhteen tuuletuskysymyksessä, mutta minä aion vapautua tästä kauheasta laitoshajusta, vaikka palelluttaisinkin joka lapsen pieneksi jääpatsaaksi.
Koska nyt on aurinkoinen, säkenöivä, luminen iltapäivä, määräsin tuon vankilamaisen leikkihuoneen suljettavaksi ja lapset pihalle.
"Hän ajaa meidät ulos", kuulin erään tenavan mutisevan pinnistäessään ylleen päällystakkia, joka oli kaksi vuotta liian pieni.
He yksinkertaisesti seisoivat pihalla kyyryisinä vaatteissaan ja odottivat kärsivällisesti kunnes heidän sallittiin palata sisään. Ei juoksua eikä huutoja eikä lumipalloja. Ajattele sitä! Nämä lapset eivät osaa leikkiä.
VIELÄKIN MYÖHEMMIN.
Olen jo ryhtynyt mieluisaan tehtävääni — kuluttamaan rahojasi. Ostin yksitoista kuumavesi-pulloa tänä iltapäivänä (kaikki mitä kylän rohdoskaupan varastossa oli), niin myös muutamia vilttejä ja peittoja. Ja ikkunat ovat selkoselällään pikkulasten makuuhuoneessa. Nuo poloiset pikku pallerot saavat nauttia aivan uudesta tunteesta — siitä että kykenevät hengittämään yöllä.
On miljoonittain asioita, joita tahtoisin pohtia, mutta kello on puoli yksitoista, ja Jane sanoo että minun pitää mennä nukkumaan.
Käytettävänäsi
SALLIE MCBRIDE.
P.S. Ennenkuin sulkeuduin sisään, kuljin varpaillani käytävää pitkin päästäkseni varmuuteen siitä että kaikki oli kunnossa, ja mitä luulet minun näkevän? Miss Snaith sulkee hiljaa ikkunoita pikkulasten makuuhuoneessa! Niin pian kuin löydän tuolle naiselle sopivan paikan vanhainkodissa, vapautan hänet tehtävistään täällä.
Jane ottaa kynän kädestäni.
Hyvää yötä.
JOHN GRIER HOME,
Helmikuun 20 p.
Rakas Judy!
Tohtori MacRae kävi tänään täällä tutustumassa uuteen johtajattareen. Ole hyvä ja kutsu hänet päivällisille kun hän ensi kerran tulee New-Yorkiin, niin näet itse, mitä miehesi on tehnyt. Jervis törkeästi väärensi tosiseikkoja, kun sai minut uskomaan, että toimeni pääetuja muka olisi jokapäiväinen seurustelu miehen kanssa, joka on niin hienostunut ja loistava ja oppinut ja viehättävä kuin tohtori MacRae.
Hän on pitkä ja laihahko, hänellä on punertava tukka ja kylmät harmaat silmät. Koko sen tunnin aikana, jonka hän vietti seurassani (ja minä olin hyvin vilkas), ei ainoakaan hymyn varjo kirkastanut hänen suunsa suoraa viivaa. Voiko varjo kirkastaa? Ehkä ei; mutta oli miten oli, mikä vaivaa tuota miestä? Onko hänellä jokin rikos omallatunnollaan, vai onko tuohon vaiteliaisuuteen syynä vain hänen luontainen skotlantilaisuutensa? Hän on seuraihmiseksi yhtä hyvä kuin graniittinen hautakivi.
Sivumennen sanoen ei tohtorimme pitänyt minusta yhtään sen enempää kuin minä hänestä. Hänen mielestään minä olen tyhjänpäiväinen ja haihatteleva ja kauttaaltaan sopimaton tähän luottamustoimeen. Lyön vetoa että Jervis on jo saanut häneltä kirjeen, jossa hän pyytää että minut siirrettäisiin pois.
Keskusteluaiheesta emme olleet vähääkään yhtä mieltä. Hän käsitteli laveasti ja filosofisesti laitoskasvatuksen haittoja riippuvaisessa asemassa oleviin lapsiin nähden, minä taas kevyesti valitin sitä rumentavaa tukkalaitetta, joka on vallalla tyttöjemme kesken.
Todistaakseni tämän väitteen, kutsuin sisään Sadie Katen, erityisen käskyläis-orponi. Hänen tukkansa on vedetty taaksepäin niin kireälle kuin olisi vääntämiseen käytetty ruuviavainta, ja palmikoitu kahteen kovaan pieneen porsaansaparoon. Totisesti on orpolasten korvia pehmennettävä. Mutta tohtori Robin MacRae viisi välittää siitä pukevatko heidän korvansa vai eivätkö; heidän vatsoistaan hän vain pitää huolta. Iskimme myöskin yhteen kysymyksessä punaisista alushameista. Minä en käsitä kuinka kukaan pieni tyttö voi säilyttää itsekunnioituksensa ollessaan puettuna punaiseen flanellialushameeseen, joka on epätasaista tuumaa pitempi kuin hänen siniruutuinen pumpulipukunsa, mutta tohtorin mielestä punaiset alushameet ovat hauskoja ja lämpimiä ja terveellisiä. Minä ennustan että uuden johtajattaren hallitus tulee olemaan sotaisa.
Mitä tohtoriin tulee, saa olla kiitollinen sentään yhdestä seikasta: hän on melkein yhtä uusi kuin minä eikä siis voi opettaa minulle laitoksen perimätapoja. En usko että olisin voinut tulla toimeen vanhan tohtorin kanssa, joka, päättäen niistä taitonsa näytteistä, joita jätti taakseen, tiesi pikkulapsista yhtä paljon kuin eläinlääkäri.
Koko henkilökunta on muuten ottanut huolekseen kasvatukseni orpokodin hyvissä tavoissa. Itse kokkikin tänä aamuna selitti minulle lujasti että John Grier Homessa on ohrajauhovelliä perjantai-iltaisin.
Etsitkö kovasti uutta johtajatarta? Viivyn siksi kun hän tulee, mutta ole hyvä ja löydä hänet pian.
Sinun,
päättäväisenä,
SALLIE MCBRIDE
JOHTAJATTAREN KANSLIA, JOHN GRIER HOME
Helmikuun 21 päivä.
Paras Gordon!
Vieläkö olet loukkaantunut, kun en tahtonut kuulla neuvoasi? Etkö tiedä että punertavatukkaista henkilöä, jolla on irlantilaiset esi-isät ja pisara skotlantilaista verta suonissa, ei voi pakottaa, vaan häntä on johdettava lempeästi? Jollet olisi ollut niin inhottavan itsepintainen, olisin kuunnellut kiltisti ja pelastunut. Niinkuin asiat nyt ovat, tunnustan rehellisesti että olen viettänyt viisi viime päivää katumalla riitaamme. Sinä olit oikeassa ja minä väärässä, ja niinkuin näet, minä kauniisti myönnän sen. Jos koskaan selviän nykyisestä pulmasta, saakoon sinun mielipiteesi johtaa minua tulevaisuudessa (melkein aina). Voisiko kukaan nainen tehdä täydellisempää peruutusta?
Romanttinen hohde, jonka Judy luo tähän orpokotiin, on olemassa vain hänen runollisessa mielikuvituksessaan. Paikka on hirveä. Sanat eivät voi kuvata kuinka se on ankea ja kolkko ja pahanhajuinen; pitkät käytävät, paljaat seinät, sini-univormuiset, taikinanvalkoiset pikku asukkaat, jotka eivät vähintäkään muistuta ihmislapsia. Ja oi, tuo kauhea laitos-haju! Sekoitus märkiä pestyjä lattioita, tuulettamattomia huoneita ja sadan ihmisen ruokaa, joka alituiseen höyryää uunilla.
Ei ainoastaan itse laitos ole luotava uudestaan, vaan jokainen lapsi yhtä hyvin, ja se on oikea Herkuleen työ sellaiselle itsekkäälle, ylelliselle ja laiskalle olennolle kuin Sallie McBride. Minä luovun samassa hetkessä kun Judy on löytänyt sopivan seuraajan, mutta minä pelkään ettei se voi tapahtua ihan heti. Judy on lähtenyt etelään ja jättänyt minut pälkähäseen, ja kun kerran olen luvannut, en tietysti voi jättää hänen orpokotiaan noin vaan. Mutta minä vakuutan sinulle että minun tällä välillä on ikävä kotiin.
Kirjoita virkistävä kirje ja lähetä kukkanen ilahuttamaan yksityissalonkiani. Perin sen kalustettuna Mrs. Lippettiltä. Seiniä peittää ruskean ja punaisenkirjavat paperit, huonekalut ovat sähkönsinistä plyyshiä, lukuunottamatta keskipöytää, joka on kullattu. Vihreä on vallitseva väri matoissa. Jos lähettäisit pari vaaleanpunaista ruusunnuppua, täydentäisivät ne väriasteikon.
Olin todellakin inhottava tuona iltana, mutta sinä olet saanut koston.
Katuvaisena
SALLIE MCBRIDE.
P.S. Ei sinun olisi tarvinnut murjottaa tuon skotlantilaisen tohtorin tähden. Miehessä on kaikki se jämeys mikä sisältyy sanaan skotlantilainen. Vihaan häntä ensi näkemältä ja hän vihaa minua. Oi, meille tulee hurmaavaa, kun saamme työskennellä yhdessä!
Helmikuun 29 p.
Sinä parahin Gordon!
Ponteva ja antelias sähkösanomasi on tässä. Minä tiedän että sinulla on paljon rahaa, mutta ei sinun silti tarvitse hävittää sitä niin kevytmielisesti. Kun tunnet olevasi niin pakahduttavan täynnä puhetta että vain sata sanaa pitkä sähkösanoma estää räjähdyksen, muuta se nyt edes yölliseksi sähkökirjeeksi. Orpolapseni voivat käyttää rahat, jollet sinä tarvitse niitä.
Kas niin, hyvä herra, käytä hiukan tervettä järkeäsi. Tietysti minä en voi livistää orpokodista sinun ehdottamallasi sangen odottamattomalla tavalla. Se ei olisi kauniisti tehty Judya ja Jervisiä kohtaan. Jos suot anteeksi selitykseni, ovat he olleet ystäviäni paljon useampia vuosia kuin sinä, eikä minulla ole mitään aikomusta heittää heitä hiiteen. Minä tulin tänne — hm, sanokaamme seikkailun hengessä, ja minun täytyy läpäistä yritys. Sinä et pitäisi minusta, jos kuuluisin heikkoon sarjaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että tuomitsisin itseni elinkaudeksi: aion luopua heti kun tilaisuus tarjoutuu. Mutta totisesti saisin olla hiukan mielissäni, kun Pendletonit tahtoivat uskoa minulle näin vastuunalaisen toimen. Vaikka sinä, hyvä herraseni, et sitä usko, omaan minä huomattavan toimintakyvyn ja enemmän tervettä järkeä kuin pinnalle näkyy. Jos haluaisin panna koko sieluni tähän yritykseen, voisi minusta tulla repäisevin johtajatar mitä kellään 111:lla orvolla koskaan on ollut.
Otaksun että se sinusta on hullutusta? Se on totta. Judy ja Jervis tietävät sen, ja siksi he pyysivät minua tulemaan. Näet siis, että kun he ovat osoittaneet niin paljon luottamusta minulle, en voi luopua heistä ihan niin mutkattomalla tavalla kuin sinä ehdotat. Niin kauan kuin olen täällä, aion saada aikaan juuri niin paljon kuin yhden ihmisen on mahdollista jokaisena 24:nä tuntina. Aion jättää seuraajalleni paikan, jossa asiat nopeasti kulkevat oikeaan suuntaan.
Mutta sitä ennen älä sentään huoli pestä käsiäsi minusta siinä uskossa, että minulla muka on siksi paljon työtä etten ehdi ikävöidä kotiin, sillä niin ei ole laita. Herään joka aamu ja tuiotan Mrs. Lippettin seinäpaperiin jotenkin häikäistyneenä ikäänkuin tämä kaikki olisi pahaa unta enkä todella olisikaan täällä. Mitä ihmettä ajattelin kun käänsin selkäni omalle kauniille, hauskalle kodilleni ja hyville päiville, jotka oikeuden mukaan ovat minun? Yhdyn usein mielipiteeseesi järkeni tilasta.
Mutta miksi, jos saan kysyä, sinun pitikin nostaa sellainen elämä? Sinä et olisi nähnyt minua missään tapauksessa. Worcester on aivan yhtä kaukana Washingtonista kuin John Grier Home. Ja minä sanon vielä lisähauskuudeksesi, että kun koko tämän laitoksen lähitienoolla ei ole ketään miestä, joka ihailisi punaista tukkaa, on Worcesterissa monta. Senvuoksi, sinä miehistä vaikein, ole hyvä ja tyynny. En minä tullut kokonaan sinun kiusaksesi. Minä tahdoin seikkailua elämääni, ja oi taivas, taivas! minä saan sitä!
Kirjoita pian ja ilahuta minua.
Säkissä ja tuhkassa
SALLIE.
JOHN GRIER HOME,
Helmikuun 24 p.
Rakas Judy!
Sano Jervisille että minä en ole liian pikainen arvostelujen muodostamisessa. Minulla on lempeä, aurinkoinen, epäluuloton luonne, ja minä pidän kaikista, melkein kaikista. Mutta kukaan ei voi pitää tuosta skotlantilaisesta tohtorista. Hän ei hymyile koskaan.
Hän kävi tänään toisen kerran luonani. Pyysin häntä mukavasti asettumaan erääseen Mrs. Lippettin sähkönsinisistä tuoleista ja istahdin itse vastakkaiseen nauttiakseni värien sopusoinnusta. Hänellä oli yllä sinapinvärinen puku kotikutoista kangasta, jossa oli vivahdus vihreätä ja pieni pilke keltaista, "kanervasekoitus", jonka asiana on elähyttää ankeata skotlantilaista kangasmaata. Purppuraiset kengät ja punainen kravatti ametistineuloineen täydensivät kuvan. Sanalla sanoen, sinun mallitohtorisi ei juuri ole omiaan kohottamaan tämän laitoksen esteettistä sävyä.
Viisitoista minuuttia kestäneen käyntinsä aikana hän lyhyesti haahmoitteli kaikki ne muutokset, joiden hän haluaa nähdä toteutuvan tässä laitoksessa. Hän mukamas! Ja mitkä, jos saan kysyä, ovat johtajattaren velvollisuudet? Onko hän vain pelkkä nimihenkilö, joka noudattaa talossakäyvän lääkärin määräyksiä?
McBriden ja MacRae'n diplomaattiset välit ovat katkenneet!
Suuttuneena ystäväsi
SALLIE.
JOHN GRIER HOME,
Maanantaina.
Hyvä tohtori MacRae!
Lähetän Sadie Katen tuomaan tätä kirjelippua, koska näyttää mahdottomalta tavata teitä puhelimitse. Onko henkilö, joka sanoo olevansa Mrs. McGur-rk ja sulkee puhelimen keskellä lausetta, taloudenhoitajanne? Jos hän vastaa puhelimeen usein, en käsitä kuinka potilaanne jaksavat sellaista potea.
Koska ette tullut tänä aamuna, niinkuin puhe oli, ja maalarit tulivat, oli minun pakko valita iloinen laihonkeltainen väri uuden laboratorionne seiniin. Uskon ettei laihonkeltainen ole mitenkään epäterveellistä.
Jos teiltä liikenee hetkinen tänä iltapäivänä, olkaa ystävällinen ja ajakaa tohtori Bricen luo Water Streetille katsomaan tuota hammaslääkärin tuolia ja muita kojeita, jotka tarjotaan myytäväksi puoleen hintaan. Jos hänen ammattinsa koko hupainen irtaimisto olisi täällä — jossakin laboratorionne nurkassa — voisi tohtori Brice suorittaa 111 uutta potilastaan paljon joutuisammin kuin jos meidän täytyisi kuljettaa jokainen erikseen Water Streetille. Eikö se teistäkin ole hyödyllinen ajatus? Se johtui mieleeni keskellä yötä, mutta kun en koskaan ennen ole sattunut ostamaan hammaslääkärin tuolia, pitäisin ammattimiehen neuvoa arvossa.
Vilpittömästi teidän
S. MCBRIDE.
JOHN GRIER HOME,
Maaliskuun I p.
Rakas Judy!
Lakkaa lähettämästä sähkösanomia!
Luonnollisesti tiedän, että sinä tahdot tietää kaiken mitä tapahtuu, ja minä lähettäisin tiedonannon joka päivä, mutta en totisesti löydä minuuttiakaan sitä varten. Olen niin väsynyt kun ilta tulee, että ilman Janen ankaraa kuria menisin sänkyyn vaatteet yllä.
Myöhemmin, kun pääsemme vähän paremmin vauhtiin ja kun voin olla varma että kaikkien apulaisteni hommat hurisevat eteenpäin, kunkin kohdastaan, tulee minusta säännöllisin kirjeenvaihtaja mitä sinulla koskaan on ollut.
Siitä on viisi päivää kun kirjoitin, eikö totta? Paljon on tapahtunut noina viitenä päivänä. MacRae ja minä olemme laatineet sotasuunnitelman, ja aiomme myllertää tämän paikan aina liikkumattomia syvyyksiä myöten. Pidän hänestä vähemmän ja vähemmän, mutta olemme julistaneet jonkinlaisen välirauhan työntekoa varten. Ja se mies on työntekijä. Olen aina luullut että minussa on tarpeeksi tarmoa itsessäni, mutta kun jokin parannus on saatava aikaan, ponnistelen läähättäen hänen vanavedessään. Hän on niin juro ja sitkeä ja härkäpäinen kuin vain skotlantilainen voi olla, mutta hän ymmärtää pikkulapsia, s.o. hän ymmärtää heidän ruumiillista puoltaan. Hänellä ei ole enemmän personallisia tunteita heitä kuin yhtä monta sammakkoa kohtaan, jotka sattuvat hänen leikkauspöydälleen.
Muistatko kuinka Jervis eräänä iltana noin tunnin ajan piti esitelmää tohtorimme kauniista ihmisystävällisistä ihanteista? C'est à rire! Mies katsoo koko J.G.H:n vain omaksi yksityislaboratoriokseen, jossa hän voi tehdä tieteellisiä kokeilujaan rauhassa rakastavien vanhempain vastarinnalta. Minä en hämmästyisi jos jonakin päivänä näkisin hänen sekoittavan tulirokkobasilleja pikkulasten velliin voidakseen koetella jotakin vastakeksittyä seerumia.
Talon henkilökunnasta vain kaksi tuntuu minusta todella päteviltä, ja ne ovat pikkukoulun opettaja ja lämmitysmies. Näkisit vain kuinka lapset juoksevat Miss Matthews'ia vastaan ja pyytävät hyväilyjä, ja kuinka tuskallisen kohteliaita he ovat toisille opettajille. Lapset ovat nopeita tajuamaan ihmisluonteita. Tulen hyvin noloksi, jos he ovat liian kohteliaita minulle.
Niin pian kuin vähän pääsen ryhtiini ja tarkalleen tiedän mitä tarvitsemme, aion panna toimeen eräitä laajakantoisia erottamisia. Minua haluttaisi alkaa Miss Snaithista, mutta huomaan, että eräs anteliaimpia johtokunnan jäseniämme on hänen setänsä, eikä häntä siis juuri voi erottaa. Hän on epämääräinen, leuaton, vaaleasilmäinen olento, joka puhuu nenän kautta ja hengittää suun kautta. Hän ei voi sanoa mitään ratkaisevaa ja sitten lopettaa; kaikki hänen puheensa jatkuvat epäselvään muminaan. Joka kerta kun näen tuon naisen, valtaa minut melkein hillitön halu ottaa häntä olkapäistä ja ravistaa häneen hiukan päättäväisyyttä. Ja juuri Miss Snaithillä on täydellinen ylivalta seitsemääntoista 2-5-vuotiaaseen pikku palleroon. Mutta joka tapauksessa, jollen voi erottaa häntä, olen toimittanut hänet alhaisempaan asemaan ilman että hän itse huomaa tätä tosiseikkaa.
Tohtori on löytänyt minulle ihastuttavan tytön, joka asuu parin kilometrin päässä täältä ja tulee joka päivä hoitamaan lastentarhaa. Hänellä on suuret kiltit ruskeat silmät — kuin lehmällä — ja äidillinen käytös (hän on juuri täyttänyt 19) ja lapset pitävät hänestä. Lastenkamarin pääjohtoon olen asettanut hauskan ja mukavan keski-ikäisen naisen, joka on kasvattanut viisi omaa ja jolla on tottunut käsi pitelemään lapsia. Tohtorimme hänetkin löysi, sinä näet että miehestä on hyötyä. Tämä nainen on muodollisesti Miss Snaithin määräysten alainen, mutta on anastanut itselleen diktaattorivallan hyvin tyydyttävällä tavalla. Voin nyt nukkua yöni pelkäämättä että vauvani murhataan kykenemättömyydellä.
Sinä näet että uudistuksemme ovat alulla, ja samalla kuin koko sillä älyllä, joka on käytettävänäni, mukaudun tohtorimme tieteellisiin parannuksiin, jättävät ne minut kuitenkin joskus kylmäksi. Ongelma, joka alituiseen vatkaa ja vatkaa ajatustani, on tämä: Kuinka voin koskaan vuodattaa kylliksi rakkautta ja lämpöä ja aurinkoa noihin viluisiin pikku olentoihin? Enkä ole varma että tohtorin tiede pystyy siihen.
Eräs kiireellisimpiä älyllisiä tarpeitamme juuri nyt on pöytäkirjojemme laatiminen yhtenäiseen muotoon. Kirjoja on pidetty aivan häpeällisen huonosti. Mrs. Lippettillä oli suuri musta tilikirja, johon hän riipaisi umpimähkään tosiseikkoja, jotka osuivat hänen tielleen, lasten perheistä, käytöksestä ja terveydestä, mutta ajoittain hän ei viitsinyt viikkokausiin panna kirjoihin mitään. Jos kasvattia hakeva perhe tahtoo tietoja lapsen vanhemmista, emme joka toisessa tapauksessa voi edes sanoa mistä olemme saaneet lapsen!
"Mistäs tulit, vauvani pieni?"
"Sinitaivas aukes, siitä mun tieni,"
siinä tarkka kuvaus heidän tulostaan.
Tarvitsemme piiritarkastajan, joka matkustaa ympäri seutua ja kokoo kaikki mahdolliset tilastot kananpoikiemme sukupuusta. Siitä tulee helppo tehtävä, koska useimmilla heistä on sukulaisia. Mitä arvelet Janet Ware'sta siihen hommaan? Muistat kai mikä mato hän oli kansantaloudessa — hän suorastaan ahmi taulukoita ja karttoja ja kaavakkeita.
Saan myöskin ilmoittaa että John Grier Home parhaillaan on alistettu hyvin etsivään ruumiilliseen tutkimukseen, ja kauhea totuus on, että 28:sta tähän saakka tutkitusta pikku rottaparasta vain 5 on kestänyt kokeen. Ja nuo viisi eivät ole olleet täällä kauaa.
Muistatko rumaa vihreätä vastaanottohuonetta ensi kerroksessa? Olen vähentänyt sen vihreyttä mahdollisimman paljon ja järjestänyt sen tohtorin työhuoneeksi. Se sisältää kuppeja ja rohtoja ja — ammatinomaisin piirre kaikista — hammaslääkärin tuolin ja tuollaisen viehättävän sorvinkoneen. (Ostin ne käytettyinä tohtori Bricelta, joka omien potilaittensa iloksi on hankkinut itselleen valkeata emaljia ja nikkelilevyä.) Tuo sorvinkone näyttää oikealta helvetinvehkeeltä, ja minä olen inhottava hirviö, kun olen tuottanut sellaisen taloon. Mutta jokainen pieni uhri, joka päästetään tuolista täytettynä, saa viikon ajan joka päivä tulla huoneeseeni ottamaan kaksi suklaakappaletta: Vaikka lapsemme eivät olekaan silmiinpistävän urhoollisia, huomaamme heidät hyviksi taistelijoiksi. Nuori Thomas Kehoe puri tohtorin peukalon miltei kahdeksi kappaleeksi potkaistuaan maahan pöydällisen työkaluja. J.G.H:n hammasten hoitajalta kysytään ruumiin voimia yhtä paljon kuin taitavuutta.
* * * * *
Tässä minut keskeytti hyväntahtoinen rouva, jolle oli näytettävä laitosta. Hän kysyi viisikymmentä tyhjänpäiväistä kysymystä, kulutti tunnin ajastani ja lopulta kuivasi kyynelen ja jätti dollarin "pienille holhokkiraukoilleni".
Toistaiseksi eivät pienet holhokkiraukkani ole innostuneet näihin uusiin parannuksiin. He eivät suurestikaan välitä tästä äkillisestä raittiin ilman virtauksesta, joka on puhaltanut heihin eivätkä tästä vedenpaisumuksesta. Minä vaadin käytäntöön kaksi kylpyä viikossa, ja niin pian kuin saamme tarpeeksi ammeita ja pari ylimääräistä vesihanaa, pitää heidän saada seitsemän.
Mutta olenpa sentään saanut toimeen erään hyvin suositun uudistuksen. Jokapäiväistä ruokalistaamme on lisätty — muutos, jonka aiheuttamaa vaivaa kokki suree ja jonka aiheuttamaa siveetöntä menojen lisäystä muu henkilökunta suree. SÄÄSTÄVÄISYYS suurin kirjaimin kirjoitettuna on ollut tämän laitoksen johtavana aatteena jo niin monta vuotta että siitä on tullut uskonkappale. Minä vakuutan ujoille työtovereilleni kaksikymmentä kertaa päivässä, että kiitos puheenjohtajamme anteliaisuuden, laitoksen tulot ovat tasan kaksinkertaistuneet ja että minulla sitäpaitsi on suuria summia Mrs. Pendletonilta välttämättömiin tarpeisiin, kuten jäätelöön. Mutta he kerta kaikkiaan eivät voi päästä siitä tunteesta että näiden lasten ruokkiminen tällä tavoin on kehnoa tuhlaavaisuutta.
Tohtori ja minä olemme huolellisesti tutkineet menneen ajan ruokalistoja, ja meitä suuresti ihmetyttää se järki, joka on voinut ne laatia. Tässä eräs tavallisimpia päivällisiä:
Keitettyjä perunoita
Keitettyjä riisiä
Valkohyytelöä
Se minua ihmetyttää että nämä lapset sentään ovat jotakin muuta kuin sata ja yksitoista tärkkelyksen jähmettämää kappaletta.
Kun katselee tätä laitosta, tekee mieli väärentää Robert Browningia:
"Lie taivas; helvetti varmaan on; välillä John Grier olkohon!"
S. McB.
JOHN GRIER HOME,
Lauantaina.
Rakas Judy!
Tohtori Robin MacRae ja minä olimme taaskin eilen sodassa hyvin vähäpätöisestä asiasta (jossa minä olin oikeassa) ja siitä saakka olen ottanut käytäntöön erikoisen lempinimen tohtorillemme. "Hyvää huomenta, Vihollinen!" kuului tervehdykseni tänään, ja siitä hän pahastui oikein juhlallisesti. Hän sanoo ettei hän halua itseään pidettävän vihollisena. Hän ei ole vähimmässäkään määrin vastustajani — mikäli minä sovellutan menettelyni hänen toiveisiinsa!
Meillä on kaksi uutta lasta, Isador Gutschneider ja Max Yog, jotka saimme Baptistinaisten Apuyhdistykseltä. Mistä ihmeestä luulet noiden lasten keksineen moisen uskonnon? En olisi tahtonut ottaa heitä, mutta nuo rouva parat pyysivät niin kauniisti ja maksavat ruhtinaallisen summan 4 dollaria 50 senttiä viikossa lapselta. Heitä on nyt 113, joten meillä on hyvin ahdasta. Minulla on puolen tusinaa pikkulapsia annettavana pois. Löydä muutamia kilttejä perheitä, jotka tahtovat ottaa kasvatin.
Sinä tiedät että on hyvin pulmallista kun ei muitta mutkitta kykene muistamaan kuinka suuri perhe ihmisellä on, mutta minun näyttää vaihtelevan päivästä päivään niinkuin karjamarkkinat. Minua haluttaisi pysyttää se yhtäläisenä. Kun yhdellä naisella on toistasataa lasta, ei hän voi omistaa niille sitä henkilökohtaista huomiota minkä ne ansaitsisivat.
Sunnuntaina.
Tämä kirje on virunut pöydälläni kaksi päivää, eikä minulla ole ollut aikaa kiinnittää postimerkkiä. Mutta nyt näyttää olevan edessä vapaa ilta, joten lisään sivun tai pari ennenkuin lähetän sen hauskalle matkalle Floridaan.
Alan juuri keksiä yksilöllisiä kasvoja lasten joukosta. Alussa tuntui kuin en ikinä oppisi tuntemaan heitä, he näyttivät niin toivottomasti samasta puusta veistetyiltä noissa sanomattoman rumissa univormuissaan. Ole nyt hyvä äläkä kirjoita tähän että tahdot lapsille uudet puvut heti paikalla. Tiedän että sen teet, olet jo viisi kertaa sanonut sen minulle. Noin kuukauden päästä olen valmis pohtimaan kysymystä, mutta juuri nyt on heidän sisäpuolensa tärkeämpi kuin ulkopuoli.
Siitä ei ole epäilystä — orpolapset kokonaisuutena eivät mene minuun. Alan pelätä että tuo kuuluisa äidillisyyden vaisto, josta saamme kuulla niin paljon, on jäänyt pois minun luonteestani. Lapset sellaisinaan ovat likaisia, kuolaisia pikku olentoja, ja kaikkien nenät kaipaavat pyyhkimistä. Siellä täällä keksin pahankurisen, kujeellisen pikku yksilön, joka herättää mielenkiinnon pilkkeen, mutta enimmäkseen he ovat vain yhteinen sekoitus valkeita kasvoja ja siniruutuista pumpulikangasta.
Yksi poikkeus on sentään. Sadie Kate Kilcoyne erkani joukosta jo ensimäisenä päivänä, ja lupaa pysyä esillä koko ajan. Hän on erityinen pieni asiatyttöni, ja hän se hankkii kaiken jokapäiväisen huvini. Mitään kujetta ei ole sinkautettu tähän laitokseen viimeisen kahdeksan vuoden aikana, joka ei ole saanut alkuaan hänen epäsäännöllisissä aivoissaan. Tämän nuoren henkilön tarina on minun silmissäni varsin tavaton, vaikka ymmärränkin että se on hyvinkin yleinen löytölapsipiireissä. Hänet löydettiin yksitoista vuotta sitten erään Thirtyninth Street'in talon alimmalta portaalta, missä hän nukkui pahvikotelossa, jonka kannessa oli leima "Altman ja Kump."
"Sadie Kate Kilcoyne, ikä viisi viikkoa. Olkaa hyviä hänelle", oli siististi tekstattu kanteen.
Poliisi, joka nosti hänet siitä, vei hänet Bellevue'lle, jossa löytölapset kastetaan työjärjestyksessä, "katolinen, protestantti, katolinen, protestantti", täysin puolueettomasti. Meidän Sadie Kate, huolimatta nimestään ja sinisistä irlantilais-silmistään, tehtiin protestantiksi. Ja täällä hän kasvaa irlantilaisemmaksi ja irlantilaisemmaksi päivä päivältä, mutta uskollisena kasteelleen hän äänekkäästi protesteeraa kaikkia elämän yksityiskohtia vastaan.
Hänen kaksi pientä mustaa lettiänsä viittaa vastakkaisiin suuntiin, hänen pienet apinankasvonsa ovat yhtenä kujeellisuuden virnistyksenä, hän on vilkas kuin mäyräkoira, ja häntä on pidettävä toimessa joka hetki. Hänen pahuutensa luettelo täyttää sivumääriä Tuomiopäivän kirjassa. Viimeinen pykälä kuuluu:
"Narrannut Maggie Geer'in panemaan ovenrivan suuhunsa — rangaistus: iltapäivä vietettävä vuoteessa ja illalliseksi vesikorppuja."
Näyttää siltä että Maggie Geer, jonka suulla on tavaton laajenemiskyky, sai ovenrivan sisään, mutta ei saanut sitä ulos. Kutsuttiin tohtori, joka taitavasti ratkaisi ongelman voidellulla kenkäsarvella. "Lukkosuu Meg'iksi" on hän ristinnyt potilaansa siitä alkaen.
Voit ymmärtää että ajatuksiani tuskallisesti askarruttaa jokaisen aukon täyttäminen Sadie Katen elämässä.
On tuhansittain asioita, joiden suhteen minun pitäisi kysyä neuvoa puheenjohtajalta. Mielestäni oli hyvin epäystävällistä sekä häneltä että sinulta sälyttää minun niskoilleni orpokotinne ja itse karata etelään huvittelemaan. Olisi teille omiansa, jos tekisin kaikki hullusti. Kun matkustatte siellä yksityis-ajoneuvoissa ja samoilette kuutamossa palmurannoilla, olkaa hyvä ja ajatelkaa minua New-Yorkin maaliskuun vihmassa, huolenani 113 pikkulasta, jotka oikeuden mukaan ovat teidän — ja olkaa kiitollisia.
Olen (rajoitetun ajan)
S. MCBRIDE,
John Grier Homen johtajatar.
Paras Vihollinen!
Lähetän teille täten (eri kotelossa) Sammy Spier'in, joka katosi aamulla teidän käyntinne aikana. Miss Snaith veti hänet päivänvaloon teidän mentyänne. Olkaa hyvä ja tutkikaa hänen peukaloaan. En ole koskaan nähnyt kynsiajosta, mutta minun lausuntoni mukaan tämä on sellainen.
Vilpittömästi teidän
S. MCBRIDE,
John Grier Homen johtajatar.
Maaliskuun 6 p.
Rakas Judy!
En vielä tiedä aikovatko lapset ruveta pitämään minusta vai eivätkö, mutta he pitävät koirastani. Ei koskaan ole näistä porteista astunut olento niin suosittu kuin Singapore. Joka iltapäivä saa kolme poikaa, joiden käytös on ollut virheetön, luvan harjata ja kammata sen, kun taas kolme muuta hyvää poikaa saa tarjota sille ruokaa ja juomaa. Mutta joka lauantaiaamuna saavutetaan viikon huippu, kun kolme ylenpalttisen hyvää poikaa antaa sille saman vaahtokylvyn käyttäen kuumaa vettä ja rasvasaippuaa. Etuoikeus Singaporen palvelemiseen on kohta ainoa kiihoitin, mitä tarvitsen hyvän kurin säilyttämiseksi.
Mutta eikö olekin ihan pateettisen luonnotonta, että tämä nuori väki elää maalla eikä koskaan ole omistanut mitään lemmikkieläintä. Varsinkin kun he, vielä enemmän kuin muut lapset, niin tarvitsevat jonkun, jota rakastaa. Aion hankkia heille lemmikkejä tavalla tai toisella, vaikka saisinkin kuluttaa uudet tulomme eläintarhaan. Etkö voisi tuoda mukanasi paria alligaattorivauvaa ja pelikaania? Kaikki elollinen otetaan kiitollisesti vastaan.
Tämä olisi oikeuden mukaan ensimäinen "Johtokuntapäiväni". Olen syvästi kiitollinen Jervisille, joka järjesti vain pelkän asiakokouksen New-Yorkiin, koska emme täällä vielä kelpaa paraatiin, mutta me toivomme että huhtikuun ensimäisenä keskiviikkona voimme tarjota jotakin näkyväistä. Jos kaikki tohtorin ajatukset ja muutamat omani pääsevät toteutumaan, aukeavat johtokunnan jäsentemme silmät vähän suuriksi kun näyttelemme heille taloa.
Olen juuri tehnyt ruokalistan ensi viikkoa varten ja asettanut sen keittiöön harmistuneen kokin nähtäväksi. Vaihtelevaisuus on sana, jota ei tähän saakka ole löytynyt J.G.H:n sanakirjasta. Et voi uneksiakaan mitä hurmaavia yllätyksiä meillä on tulossa; paahdettua leipää, ohrakakkuja, grahamsämpylöitä, maissiohukaisia, riisivanukasta, jossa on paljon rusinoita, paksua kasvissoppaa, makaroonia italialaiseen tapaan, polenta-kaakkuja sokerisiirapin kera, omenakokkelia, piparkakkuja — oi, loppumaton lista! Kun suurimmat tyttömme ovat olleet apuna tuollaisten ruokahalua kiihoittavien herkkujen valmistuksessa, kykenevät he jo melkein pysyttämään tulevat miehensä rakastuneina.
Oi hyvänen aika! Tässä minä lörpöttelen tällaista hölynpölyä, kun minulla on oikea uutinen varalla hihassani. Olemme saaneet uuden työntekijän, oikean päärlyn.
Muistatko Betsy Kindredin, diploomi 1910? Hän johti lauluseuraa ja oli näyttelijäin puheenjohtaja. Minä muistan hänet vallan hyvin, hänellä oli aina niin ihastuttavia pukuja. No niin, jos suvaitset, hän asuu vain kahdentoista kilometrin päässä täältä. Minä yllätin hänet eilen aamuna sattumalta, kun hän ajoi autollaan kylän läpi, tai pikemmin, kun hän hädintuskin säästyi ajamasta ylitseni.
En ole elämässäni puhunut hänen kanssaan, mutta me tervehdimme kuin hyvinkin vanhat ystävät. Kannattaa omata silmiinpistävä tukka: hän tunsi minut siinä paikassa. Hyppäsin hänen autonsa portaalle ja sanoin:
"Betsy Kindred, 1910, sinun on nyt tultava orpokotiini ja autettava minua tekemään luetteloa orvoistani."
